Seuraa pientä selostusta mitä olen tässä vauva-arjen ohessa yrittänyt kyhätä PiiPoo-tapahtumaan.

Kaikki alkoi pari päivää pojan syntymän jälkeen kun posti toi LEGOn vuoristorata-setin. Alkujaankin oli selvää että en tätä koskaan rakenna ohjeiden mukaiseen muotoonsa, vaan ostin setin lähinnä osiksi.

Lisäksi BL:stä löyty mukavasti myös ratapaloja irrallaan ja alkoi radan kehittely jo ennen varsinaisen setin avaamista:

LEGO:n ratahan ei tarjoa kuin tasaisia mutkia, mutta huomasin heti alkajaisiksi että tällä mallilla voi tehdä kallistetun mutkankin.

Sitten ratapaloja alkoi kertyä BL:stä aina vain lisää ja lisää:

En tykännyt näin 3D teoksessa ollenkaan paperilla suunnittelusta, vaan paras oli aina vaan rakentaa isompaa ja isompaa modupohjaa tälle ja mallintaa mahdollisia ratakiemuroita huterien tukien varaan.
Näitä rataprofiileja kertyi heinä-elokuun aikana varmaan kymmenen erilaista tai enemmän. Suuri osa ajasta meni tähän suunnitteluun, koska painovoiman pahin vihollinen on kitka... Aina tuntui vauhti vähentyvän liikaa.

Heinäkuun lopulla rata alkoi nousta pilareiden varaan ja tässä kuvia:

Sitten seurasi seuraava päänsärky - Hissit. Näitä ketjunostimia rakensin kanssa varmaan 10 erilaista, kunnes tämä malli alkoi toimia.

Nostureita kertyi alunperin suunnitellun sijaan lopulta kolme. (huomautan, että LEGOn "isossa" valmissetissä oli vain yksi nosturi...)

Hissilinjat olivat minulla pitkään selvästi eri korkeuksilla ja eri kohdissa rataa, mutta käytännön syistä pakotin ne samalle 1x2 moduulin pohjalle lopulta ja melkein samalle lähtökorkeudelle, minkä huomasin ongelmalliseksi seuraavassa rakennusvaiheessa vasta....

Liian samalla tasolla olevat hissit toki helpottivat voimansiirron rakentamista ja yksi XL-moottori pyörittää koko komeuden, mutta eri linjojen syöttö kävi sitten hankalaksi: kaikki radat sumppautuvat nyt samaan paikaan...

Vaunut sentään sain kokoon ongelmitta 🙂

Tässä vaiheessa raavin päätä kunnolla... Tuntui ettei mikään ratajärjestelmä mahdu mihinkään järjelliseen pinta-alaan ja aina jokin kohta radasta oli ongelma - joko vauhti loppui - tai sitä oli liikaa. Kallistetun mutkan alastulo nimittän kiihdytti vaunut sellaiseen kyytiin, että syöksyvät vaunut alkoivat rikkoa kolmatta sisintä hissilinjaa: ketju katkesi koeajoissa toistuvasti.

Rakennusprojektin etenemisestä raporttia lisää myöhemmin, monta mutkaa on tästä eteenpäin vielä ratkottavana, ja rataprofiilikin koki muutoksia läpi elokuun. Lopulta palapelin palat osuivat yksiin ja riemukas oli ensimmäinen koeajo kun vaunut kiisivät pitkän kolmoisradan läpi, kiipesivät ongelmitta kolme mäkeä ja kaikki pelasi. Rata sai oman teemansa ja pohjamoduulikin koki vielä muutoksia. Tästä jatkan raporttia tosiaan myöhemmin, kaikkea ei paljasteta vielä.

Tässä pidemmälle edenneestä teoksesta kuva, jossa HOViNET team (JK, Blaitteri ja Sandmänchen) ovat päässeet jo koeajolle..